IN MEMORIAM MIKKO HARTWIG 31.12.1928-26.3.2023

2.5.2023

Mikko Hartwig 1928–2023

Kilpatanssi ja seuratanssin veteraani

Suomen Tanssinopettajain liitto Stol ry:n kunniajäsen Mikko Hartwig nukkui pois 26.3.2023, 94 vuoden iässä.

Hartwig syntyi vuonna 1928 Terijoen Ollilan kylässä. Hänen äitinsä oli puolalainen, isä tsaarin armeijan upseeri, joka omisti suuren kenkätehtaan Pietarissa Venäjän vallankumoukseen asti. Perhe salakuljetettiin emigrantteina kesäpaikkaansa Suomeen.

Tanssinopettaja Mikko Hartwig oli yksi suomalaisen kilpa- ja seuratanssin suuria nimiä, joka oli vahvasti vaikuttamassa siihen, että kilpatanssi käynnistyi Suomessa sotien jälkeen. Hän oli mukana perustamassa Tanssiklubi Staria vuonna 1968 ja toimi aktiivisesti hajanaisen kilpatanssikentän yhdistämisessä. Seuran toiminnan yhtenä johtoajatuksena oli luoda puitteet, joissa niin amatöörit kuin ammattilaisetkin harjoittaisivat tanssia tasavertaisina sen kaikissa muodoissa, mahdollisimman vapaassa ja pakottomassa ilmapiirissä. Tämän lisäksi Mikko oli vaimonsa Wilman kanssa ensimmäisiä opettajia, jotka aloittivat tavoitteellisen lasten ja juniorien valmentamisen. Heidän kolme omaa lastaan Rita, Anne ja Peter olivat myös tanssivalmennuksessa, Anne pisimpään kilpaparketeilla.

Hartwig tanssi ensimmäisen paritanssinsa 12-vuotiaana Thompsonin tanssikoulussa ja jatkoi sen jälkeen Åke Blomqvistin opissa. Hartwig liittyi Suomen Tanssinopettajain liitto Stol ry:n jäseneksi vuonna 1953 ja toimi vuoteen 2012 asti aktiivisesti liiton hallituksessa. Hänet valittin Vuoden Tanssinopettajaksi 2010. Hartwig toimi uransa aikana vuosikausien ajan kansainvälisenä tuomarina ja valmensi 40 vuoden ajan kilpatanssipareja Venäjällä ja useissa Baltian maissa ja on näin ollut vaikuttamassa merkittävästi myös kilpatanssin kansainväliseen kehitykseen.

Hartwig koulutti itseään käymällä ulkomailla kansainvälisissä kongresseissa, joissa maailman huiput jakoivat tietoa uusista tuulista. Hartwigin aktiiviuran aikana kilpatanssia opetettiin tanssiseuroissa pääasiassa palkatta ja elanto tanssinopettajana ansaittiin iltaisin opettamalla seuratanssia omilla kursseilla ja kouluissa. 1950-luvulla tanssi kuului yleissivistykseen ja vuoden isoimpia kursseja olivat koululaisten joululomakurssit, jolloin saatettiin pitää 10 kurssia päivässä jopa kahdessa salissa kerrallaan. Jokaisella kurssilla oli osallistujia 100-150 ja joululomakurssien päätteeksi pidettiin Messuhallissa isot tanssit, joissa tanssijoita saattoi olla jopa 1500.

Mikko Hartwig oli tanssinopettajaliitossa tietynlainen isähahmo, joka puhui aina ”hyvän tanssin” puolesta, oli kysymys kilpa- tai seuratanssista. Hänestä oli tärkeää pitää nämä kaksi tanssityyliä erillään, ja hän opasti mielellään nuorempia kollegoitaan ymmärtämään sen, että molemmat lajit ovat arvokkaita, mutta tavoite niiden opettamiseen on eri. Tämän lisäksi hän korosti aina sitä, että tanssinopettajan tulee tuntea tanssin historiaa, jotta oppii ymmärtämään, miksi asioita tehdään tänä päivänä niin kuin tehdään. Erityisen tärkeänä Mikko piti hyvien käytöstapojen ja yhteistyön säilyttämistä tanssinopetuksessa myös tulevaisuudessa. Hänen mukaansa lajin lähtökohta on se, että tanssijat ovat hyväkäytöksisiä, kohteliaita, omaavat hyvät vuorovaikutustaidot ja pystyvät hyvään yhteistyöhön eri tahojen kanssa.

Tanssin opettamisessa Hartwig korosti hyvää perustekniikkaa. Hän ei pitänyt "kävelemisestä", vaan liikkeen tuli olla yhtenäinen koko vartalossa niin että varsinainen tanssi tapahtuu askelten välissä. Jokainen askel pitää tanssia eikä vain astua. Seuratanssin saralla Mikko arvosti yli kaiken hyvää ja selkeää tanssimusiikkia ja jakoi kiitosta niille harvoille orkestereille, jotka tämän täyttivät.

Hartwig seurasi tanssin kentän muutoksia aktiivisesti koko elämänsä ajan ja kävi aktiivisesti tanssimassa useita kertoja viikossa ihan viimeisiin vuosiinsa saakka. Vasta koronasulku katkaisi sen, ja pitkän linjan tanssivaikuttajan voimat hiipuivat pandemian aikana.

Suomen Tanssinopettajain liitto Stol ry:n jäsenistö jää kaipaamaan lempeää ja lämmintä isähahmoa.